Pentujen elämää meillä

Hyvän alun takaaminen pennulle on periaatteessa helppoa, mutta vaatii viitseliäisyyttä ja tietoa.

Tässä ensin ajatuksiani, miksi jokin yhdistelmä tehdään tai jätetään tekemättä.

Ensimmäinen vaihe on mahdollinen tuleva emä. Onko emä luonteeltaan sellainen, että haluaisin siitä itselleni pennun? Onko emä luonteeltaan rotumääritelmän mukainen? Onko sillä koetuloksia? Onko emä terve? Onko sen terveys tutkittu? Onko allergioita yms. Entä sisarukset ja emän vanhemmat ja näiden sisarukset? Onko emä ulkomuodollisesti sellainen, että sillä kannattaa tehdä pennut - mitä puutteita siinä on?

Jos emä on sellainen, että se vie rotua eteenpäin eikä kyse ole vain määrän lisäyksestä niin seuraava vaihe on uros? Millainen uros sopii nartulle? Mitä yhdistelmältä haetaan? Mikä yhdistelmän sukusiitosaste on? Entäpä sukukatokerroin? Ja sitten kun jokin uros olisi mielessä niin samat kysymykset kuin nartulle.

Kun nämä asiat on pähkitty, niin seuraavaksi astutusajankohta. Milloin nartulla on juoksut? Onko aikaa ja rahaa lähteä astuttamaan kauemmaskin? Entä ruokinta? Ruokinnassa tulee ottaa mahdollinen astutusta huomioon ja kantoaika myös. Entä kun pennut syntyvät niin onko aikaa ja rahaa hoitaa pennut. Itse järjestän lomaa niin, että minulla on aikaa keskittyä pentujen kanssa olemiseen ja niiden tunnolliseen hoitoon.

Nartulle tehdään tiineysultra varmistamaan kantavana olo ja tästä siirrytään sitten ruuan muuttamiseen kantavan nartun ruokinnaksi. Röntgen tehdään lähempänä syntymää, jotta osataan arvioda tarkemmin pentujen määrä ja näin taata nartulle turvallinen synnytys. Narttu pidetään hyvässä kunnossa jo ennen kantavaksi tuloa, kantoaikana ja imetysaikana ja senkin jälkeen, jotta elimistö palautuu rankasta kokemuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että narttu ruokitaan niin, että kaikkien vitamiinien, mineraalien, rasvahappojen, valkuaisaineiden jne. saanti taataan, liikunnan määrästä huolehditaan ja suhteutetaan nartun kantoaikaan. Myös rokotukset ja madotukset huolehditaan. Lisäksi narttu käytetään tarvittaessa lääkärissä, akupunkitossa, laserakupunktiossa, osteopaatilla tms. hoidossa.

Pentujen terveys otetaan siis huomioon jo nartun terveyden kautta. Kun pennut ovat syntyneet niille taataan paitsi puhdas ja turvallinen ympäristö, mahdotukset jne.

Itse uskon, että kasvattajalla on hyvin suuri merkitys siihen millaisen alun pennut saavat paitsi geneettisesti myös ympäristön kautta.

Pentujen elämän tärkeimmän ajan pennut viettävät kasvattajan luona. Vastaanottavimmillaan uusille kokemuksille pennut ovat tutkimusten mukaan 2,5vko iästä 7 viikon ikään, jolloin pelko alkaa voittaa uteliaisuuden. Voimakkain uteilaisuusvaihe on 5 vko iässä. Tutkimuksissa on myös todettu, että pientä stressiä saaneet pennut (uusia kokemuksia) olivat aikuisina parempia selviytymään uusista kokemuksista, mutta niillä oli myös alempi stressihormonitaso aikuisina.

Tutkimuksissa todettiin myös, että pennut jotka näkivät emänsä työskentelevän ihmisen kanssa kasvoivat halukkaammiksi tekemään yhteistyötä ihmisen kanssa.

Pennuille tehdään meillä ns. BioSensor ohjelma, joka on Yhdysvaltojen armeijan käyttöön kehitetty ja tavoitteena saada suorituskyvyltään parempia koiria. Ohjelma toteutetaan pentujen ollessa 3-16vuorokautta ja se tehdään jokaiselle pennulle kerran päivässä. Tavoite on tehostaa koiranpentujen hermoston kehitystä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Ärsykkeet ovat lyhytaikaisia 3-5sek/ärsyke ja koostuvat seuraavista:

Pystyasento pää ylöspäin
Pentua pidellään kämmenten välissä pystyasennossa, pää hännän yläpuolella.
Kesto 3-5 sekuntia.

Pystyasento pää alaspäin
Kuten edellä, mutta pää alaspäin. Kesto 3-5 sekuntia.

Selkäasento
Pidetään pentua selällään kämmenillä. Kesto 3-5 sekuntia.

Kosketusärsyke
Kutitetaan pentua vanupuikolla yhden tassun varpaiden välistä

Lämpöärsyke: Asetetaan pentu mahalleen märälle, kylmälle pyyhkeelle. Pentua ei estetä, jos yrittää ryömiä pois alustalta.

Tutkimuksissa on todettu ohjeman vaikutusten olevan parempi stressinsieto-, oppimis- ja vastustuskyky. Aikuisina koirat ovat olleet tehokkaampia oppimaan ja kykeneviä toimimaan vaativissakin ympäristöissä.

Ohjelmaa ei tehdä enempää kuin nuo aikamäärät, sillä liiallisella ärsykkeistämisellä tuossa vaiheessa voi olla taas negatiivisia vaikutuksia.

Mitä vanhemmaksi pennut kasvavat ne pääsevät myös ulkolemaan ja tutustumaan ympäristöön ja erilaisiin alustoihin, ihmisiin ja ärsykkeisiin. Noutajapennut tutustuvat riistaan jo ennen luovutusta ja näkevät emän työskentelevän. Emän työskentelyn näkemisen on tutkimuksissa todettu lisäävän pentujen tulevaa työskentelymotivaatiota. Lisäksi pennut luovutetaan pilliehdollistettuina.

Tavoite on tarjota pennuille miellyttäviä onnistumisen kokemuksia.

Lisäksi flattikasvattajana olennaista on totuttaa pentuja siihen, että ihmisten läsnäolo ei tarkoita aina kiihdyttävää asiaa. Hyväksi havaittu keino on istua pentulaatikossa ja lukea lehteä tms. Pennut oppivat rauhoittumaan. Lisäksi vieraat myös istuvat pentututustumiskäynnillä kahvilla reagoimatta pentuihin.

Pennut luonnollisesti luovutetaan eläinlääkärin tarkastamina, sirutettuina ja sanomattakin selvää, että madoitettuina.

Kuuden viikon iässä pennut lisäksi testataan, ulkopuolisen testaajan toimesta, jotta varmistetaan jokaiselle pennulle oikea koti.

Pennut kasvavat meillä siis kotioloissa, sisällä, ihmisten kanssa. Pennut hoidetaan kuin jokainen olisi jäämässä kotiin.

Ja kun pennut ovat lähdössä, pennun matkaan lähtee mukaan luonnollisesti muhkea pentupaketti hoito-ohjeineen muineen. Kotiutuneille tarjotaan koulutustuki loppuiäksi, ja pentuna pentukurssi  noin vuoden ikään saakka niille, jotka jäävät pääkaupunkiseudulle. Pentutreffejä ja treenejä pidetään halukkuuden mukaan.

Pentujen omistajat liitetään myös Suomen sileäkarvaiset noutajat ry:n jäseneksi.